Hirvenmetsästys 2024

Syksyn 2024 hirvenmetsästys käynnistyi Joelin ja Karin tarjoamien kakkukahvien merkeissä, heillä kun oli tullut pyöreitä täyteen vuoden aikana. Kiitokset ja onnittelut heille vielä kerran. Toki asianmukaiset tarkistukset ja säännöt käytiin läpi aamulla ennen metsään menemistä.

Ensimmäisenä viikonloppuna olikin mainio ulkoilusää ja totuttuun tapaan saarijahdilla aloitettiin. Veneillä siirrettiin miehiä ja koiria useampaan saareen ja heti alkuun päätti hirviporukka ottaa hatkat Lehessaaresta. Mantereen puolella Keijo Lampinen oli hänelle aikaisemmiltakin vuosilta tutuksi tulleessa ns. Maijan rannan passissa. Kiikaritähtäimestä taisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä, kun neljän hirven lauma yritti ohitusta lähietäisyydeltä. Laukaus kuitenkin onnistui ja viimeisenä tullut tappisarviuros jäi niille sijoilleen. Saarista ei sen enempää hirviä tällä kertaa löytynyt ja iltapäivän puolella yritettiin etsiä tappisarven kanssa juosseita lehmää ja tuplavasoja. Vasaporukan sijasta ison uroshirven kohtaloksi koitui jäädä Nestorin eteen. Hirvi kiersi Pitkälahden niemeä ja Suopontien vierustalla Viskarin Jari sai näköyhteyden hirveen hyvissä ajoin ja malttoi rauhassa odottaa hyvää paikkaa. 6,5 Creedmoren luoti kaatoi uroksen, kyllä se pienemmälläkin näyttää onnistuvan kun vain osaa käyttää sitä. Hirvi oli Jarin ensimmäinen, sillä oli kymmenen piikkiset sarvet ja ruhopainoa 242 kiloa, ei huono aloitus. Sunnuntaina vielä varmisteltiin saaret ja ei niihin ollut ilmaantunut yön aikana hirviä, näin ollen ehdittiin syödä eväät rauhassa pois repusta.

Toisen viikonlopun sää ei ollut edellisestä huonontunut, ei tarvinnut edelleenkään toppa- tai sadevaatteita. Lauantaina pistettiin passit ja koirat metsästysalueemme keskivaiheille ja hetken odottelun jälkeen Nita ja Nestori olivat löytäneet molemmat omat hirvensä. Näköhavaintoja saatiin yksinäisistä ja vasallisista hirvistä, passeissa oltiin valppaana tarkistamaan ennen ampumista mitä metsän kätköistä eteen tulee. Nestorin haukussa hiljalleen siirtyneistä emästä ja vasasta Tero Mulli kaatoi vasan ja Nestori jatkoi lehmän perästä. Jari Lampinen sattui oikealle passipaikalle Veskalliossa, lehmän viimeiseksi ateriaksi jäi pajunlehdet metsänreunassa. Sunnuntaina oli vuorossa Hiivahatun ja Uskintien passitus. Nita ja Metu lähtivät työskentelemään kaukana toisistaan, mutta molemmat päätyivät samojen hirvien luo Hiivahatun murskaamon lähettyvillä, emä ja vasa lähtivät uimasille ja nuori Metu perään. Elettiin jännittäviä hetkiä kun tutkapanta ei antanut tietoa pitkän uintireissun aikana. Helpotti kun yhteys pelasi jälleen Metun ja Nitan löytäessä rantautuneet hirvet. Haukku kesti jonkin aikaa melko samoilla paikoilla kunnes hirvet kaartoivat hitaasti Nitan haukussa Hiivahattu kakkosen ja kolmosen väliin. Vasan matkan päätepysäkki oli Jari Lampisen passitornin vierustalle, siitä se olikin helpompi saada kärryyn kuin lauantain lehmä. Pöntisen Marko pisti iltapäivällä vielä paremmaksi hakupaikan suhteen ja kaatoi vasan Hiivahatun kodan takana olevan metsätieuralle. Nita oli ollut tällä kertaa Nestorin kanssa parivaljakkona ja heillä oli siirtyvässä haukussa emä kahden vasan kanssa matka kohti Könssinvuorta. Maken kaadon jälkeen Nestori jatkoi jäljelle jääneiden emän ja vasan perässä. Pitemmän työrupeaman jälkeen vasa kaatui jälleen oikeaan paikkaan sattuneen Lampisen Jarin lähettämään kupariluotiin. Ilta olikin hämärtynyt kun saaliit oli saatu käsiteltyä kylmään ja lahtivaja siivottua, enempää ei oikein kylmiöön olisi mahtunutkaan.